-
Onko oikein?
Jokaisella nuorella pitäisi olla oikeus rauhassa kasvaa oman näköiseksi ja
kokoiseksi.
MTV 3:n Mallikoulu
2006-ohjelmassa tytöt kisailevat mallisopimuksesta ja sen myötä mahdollisen
huippumallin urasta. Monet osallistujat ovat nuoria, alle 18-vuotiaita.
Hinta kilpailusta sekä mahdollisesta urasta on kova: On hankittava
vartalonmitat, joihin harva normaalipainoinen ja -kokoinen ilman kovaa työtä
yltää. Pärjääminen vaatii siten alipainoisuuden tavoittelua ja siinä
pysymistä.
Antaako Mallikoulun tuottaminen ja
näyttäminen julkisen hyväksynnän alaikäisten itse aiheutetulle
alipainoisuudelle ja laihduttamiselle silloin, kun siihen ei ole mitään
lääketieteellisiä perusteita? Miten oikein moraalisesti on, jos 16-vuotiasta
hoikkaa tyttöä kehotetaan laihduttamaan 10 kg pystyäkseen toimimaan mallina?
Vaikka se onkin totuus mallimaailmassa, onko oikein tehdä siitä kaiken
kansan viihdettä? Osaavatko ohjelmaa katsovat lapset, nuoret, edes aikuiset
kyseenalaistaa ko. toimintaa?
Jokaisella alalla ja jokaisessa työssä on
omat kriteerinsä ja vaatimuksensa. Mallin työvälineenä on keho ja
vaatimukset kohdistuvat luonnollisesti siihen. Mallikoulu 2006 tuo rehdisti
esille sen, että nuoret tytöt maksavat haaveensa mahdollisesta
toteutumisesta kehollaan. Jos vaatimukset kohdistuisivat täysikasvuisiin
aikuisiin, voisi ymmärtää, että aikuinen päättää itse omasta ruumiistaan.
Mutta miten eettistä on edellyttää kehittyviä alaikäisiä täyttämään
terveydelle haitallisia kriteerejä?
Kehittyvän lapsen ja nuoren tulisi
laihduttaa ainoastaan lääketieteellisin perustein ja silloinkin aina
aikuisten ja mielellään ammattilaisten valvonnassa. Aiheeton laihdutus on
suuri häiriötekijä kasvulle ja kehitykselle. Ihannepainotaulukot eivät sovi
kasvavalle nuorelle. Ihmiset ovat rakenteeltaan erilaisia. Murrosiässä myös
monen ruokahalu kasvaa luonnostaan, koska kasvuun tarvitaan energiaa ja
rakennusaineita. Tyttöjen kehon rasvaprosentin kuuluukin nousta 15
prosentista 25 prosenttiin. Jos tätä kehitystä häiritään, on seurauksena
häiriöt hormonitoiminnassa mikä puolestaan voi vaikuttaa luuston
vaurioitumiseen.
Kaikki laihuus ja laihdutus ei ole
syömishäiriöistä eikä välttämättä johda vakavaan sairastumiseen. Mutta
kuitenkin lähes poikkeuksetta syömishäiriön laukaisee laihduttaminen.
Nuorten keskuudessa yleisimmät syömishäiriöt ovat anoreksia ja bulimia,
mutta näiden erilaisia sekamuotoja esiintyy myös paljon. Lisäksi esiintyy
ortoreksiaa, jossa liioitellun terveellisestä ja kapea-alaisesta
ruokavaliosta tulee pakkomielle sekä ahmintaa ilman oksentelua, jota
kutsutaan BED:ksi (=binge eating disorder). Sairastuminen on aina monen eri
osatekijän summa, mutta ilman laukaisevaa tekijää sairastuminen
saatettaisiin kokonaan välttää.
Syömishäiriöt ovat vakavia sairauksia. Kyse
ei ole itse valitusta käyttäytymismallista tai laihuudesta sinänsä. Ulkoinen
olemus ei ole sairauden tai sen vakavuuden mittari. Se, miten negatiivinen
ja itseä tuhoava ajatusmaailma on sekä miten elämää rajoittavasti toiminta
kiteytyy ruuan ja painon yms. asioiden ympärille, määrittää sairauden.
Syömishäiriötä voisi kuvailla sielun syöväksi, joka tuhoaa kantajansa
persoonallisuutta aiheuttamalla merkittävää henkistä tuskaa, ahdistusta ja
masennusta. Kun syömishäiriöinen ajattelu hallitsee ihmistä, on kyse
sairaudesta. Se tuottaa myös valtavaa syyllisyyttä, häpeää ja
huonommuudentunnetta sairastuneelle. Pitkälle edenneessä syömishäiriössä
ihminen on yhtä kykeneväinen vaikuttamaan sairauteensa kuin henkilö, jolla
syöpä on levinnyt kaikkialle.
Toipumisen tie syömishäiriöstä voi olla
pitkä ja raskas - jopa liian pitkä. Syömishäiriöiden suuri
kuolleisuusprosentti verrattuna muihin sairauksiin ei ensisijaisesti
liitykään fyysisten elintoimintojen pettämiseen vaan henkiseen umpikujaan:
Itsemurhariski pitkälle jatkuneessa sairaudessa on suuri.
Koska kyse on vakavasta asiasta, pitäisi
sitä kaikin tavoin sekä yksilö- että yhteisötasolla pyrkiä
ennaltaehkäisemään. Tässä kohden ei voida sanoa Mallikoulun tekevän kovin
hyvää jälkeä.
Aikuisten olisikin hyvä miettiä, millaisia
signaaleja arkielämän keskellä lapsille ja nuorille annetaan. Nuorelle
haitallisinta ei ehkä olekaan mainosten tarjoamat vääristyneet
kauneusihanteet vaan läheisten aikuisten jatkuva päivittely pyöristyneistä
muodoista tai syödyistä kaloreista ja pisteistä. Voikin kysyä, millä
oikeudella terveillä ihmisillä on tapana kommentoida toisten painoja ja
syötyjä ruokia? Jokaisella nuorella pitäisi olla oikeus rauhassa kasvaa oman
näköiseksi ja kokoiseksi.
Anne Kerko, puheenjohtaja,
Syömishäiriöliitto-SYLI ry
Takaisin sivun alkuun
-
Kun lapsella on syömishäiriö - Opas syömishäiriöisten lasten vanhemmille
-
Då
barnet lider av ätstörning - En svenskspråkig guidebok
Syömishäiriöliitto- SYLI ry:n julkaisema opaskirja
suomeksi ja ruotsiksi on tarkoitettu syömishäiriöisten lasten
vanhemmille sekä kaikille, jotka kohtaavat syömishäiriöisiä nuoria työssään. Opas soveltuu
erinomaisesti terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, liikuntasektorilla ja opetusalalla
työskenteleville henkilöille. Opaskirja tarjoaa selkeää tietoa anoreksiasta ja bulimiasta
mm. vanhempien, lastenlääkärin, kouluterveydenhoitajan ja nuorisopsykiatrin näkökulmasta.
Se antaa käytännönläheisiä neuvoja syömishäiriöiden tunnistamiseen, sairastuneen hoitoonohjaukseen
sekä tukee erityisesti perheen jaksamista syömishäiriönuoren rinnalla.
Opas on Terveyden edistämisen keskus ry:n arvioima: "Opaskirja on selkeä kokonaisuus
syömishäiriöistä ja tarpeellinen jokaiselle lasten ja nuorten kanssa työtä tekevälle
ja syömishäiriöitä
kohtaavalle."
Oppaan hinta on 5 € / kpl. Hintaan lisätään toimituskulut.
Ammattilaiset - oppaita kannattaa tilata isompi määrä kerralla eteenpäin jaettavaksi!
Tilaa sähköpostilla
info(at)syomishairioistentuki.fi
tai tulosta tilauslomake Word dokumenttina.
Opaskirja maksetaan lähetyksen mukana olevalla laskulla (ei laskutuslisää). Kiitos tilauksesta!
Takaisin sivun alkuun
Syömishäiriöliitto - SYLI ry
Tietoa, tukea, toimintaa
Syömishäiriöliitto - SYLI ry perustettiin keväällä 2004 jatkamaan
Suomen syömishäiriöperheiden tuki ry:n kymmenvuotista työtä syömishäiriöön
sairastuneiden ja heidän läheistensä tukemiseksi ja syömishäiriöiden hoidon kehittämiseksi.
Valtakunnallisen liiton tarkoituksena on tukea jäsenyhdistysten toimintaa, edistää
syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja kuntoutusta, toimia jäsenistönsä oikeuksien
valvojana ja tehdä tunnetuksi edustamiensa ryhmien erityispiirteitä.
Liiton jäsenyhdistykset eri puolilla Suomea vastaavat paikallisesta toiminnasta,
mm. vertaistuesta.
Liiton keskustoimisto sijaitsee Turussa osoitteessa Läntinen Pitkäkatu
35, 20100 Turku.
Liiton puheenjohtajana toimii 1.4. 2006 alkaen toimitusjohtaja Anne
Kerko. Toiminnanjohtajana toimii sosionomi, PD Marja-Leena Laiho-Lehto.
ALUESYLI-projektin työntekijänä
Oulun aluetoimistossa toimii sosionomi (AMK) Eija Viirret.
Liiton aluetoimisto sijaitsee Oulussa os. Isokatu 47, 90100 OULU. Aluesihteerin tavoitat matkapuhelimella 040-7529 526 arkisin
klo 9-15 tai sähköpostitse
eija.viirret(at)syomishairioistentuki.fi.
Kolmivuotinen projekti keskittyy Pohjois-Suomeen ja sen tärkein kohderyhmä
ovat syömishäiriöön sairastuneet ja heidän läheisensä.
Liiton kotisivut ovat osoitteessa www.syomishairioistentuki.fi, neuvontapuhelin
02 - 2519 207 päivystää arkisin klo 9 - 15 välillä,
vuoden vaihteessa päivystys katso sivun yläosa.
Takaisin sivun alkuun
|